Lisää menoja

Aamuset -kaupunkilehdessä julkaistussa jutussa käsiteltiin mm. ELY-keskuksen ja kuntien välisiä sopimuksia maahanmuuttajien kuntapaikoista. Aivan ensimmäisessä kappaleessa todetaan sama asia, mikä on ollut ainakin Raisiossa selvillä jo useamman vuoden ajan. Siinä todetaan seuraavaa: ”Sopimuksen perusteella Turun osuus heistä (Varsinais-Suomen sijoitusmäärä eli 470) on 50, mutta käytännössä määrä on useita satoja.”
Edellinen kertoo hyvin tilanteen esimerkiksi Raision osalta monen vuoden ajalta. Tehdään sopimuksia ja sovitaan joku tietty määrä, esimerkiksi 10 henkilöä, mutta kun asiaa tarkastellaan vuoden kuluttua, voi määrä olla ihan mitä tahansa, kuten esimerkiksi 39 henkilöä. Koskaan määrät eivät ole alle sovitun.
Tällainen laittaa miettimään koko sopimusjärjestelmää. Miksi sopimuksia yleensä tehdään, jos niitä ei noudateta? Ollaan tilanteessa, jossa sopimuksen tehneet kunnat ovat käytännössä antaneet Maahanmuuttovirastolle ja ELY-keskukselle avoimen valtakirjan. Annettiin pikkusormi, mutta meni koko käsi ja kohta loputkin. Tällaisessa tilanteessa nollasopimus tai koko sopimuksen irtisanominen olisi parempi ratkaisu.
Jutussa on myös toistettu vanha virsi kustannuksista eli kerrotaan valtion maksavan pakolaisista aiheutuvat todelliset kustannukset ensimmäisen 3-10 vuoden ajan.
Asia ei nyt kuitenkaan ole aivan näin. Jos paikkakunnalle sijoitetaan pakolaisleireiltä valittuja henkilöitä, maksetaan korvauksia maksimissaan neljän(4) vuoden ajan. Turvapaikanhakijoista yms. maksetaan korvauksia kolmen(3) vuoden ajan. 10 vuotta voidaan maksaa korvauksia esimerkiksi jonkin sairauden tai vamman aiheuttamista sairaanhoidon kustannuksista.
Korvaukset eivät myöskään kata menoja todellisten kustannusten mukaan, vaan ovat laskennallisia. Kuntaliiton laskelmien mukaan korvaukset kattavat alle puolet todellisista kustannuksista. Loput maksaa ko. kunta omasta kassastaan. Ja kaikki kustannukset maksaa lopulta veronmaksaja.
Mika Koivisto